perjantai 9. joulukuuta 2011

9.12.11

Näin oli kirjoitettu tähtiin. Sinä ja Minä. Me. Ikusesti sinun, Ikuisesti minun. 


"on olemassa legenda linnusta joka laulaa vain kerran elämässään, suloisemmin kuin mikään muu olento maan päällä. Siitä hetkestä kun se lähtee pesästään se etsii okaista puuta, eikä lepää ennen kuin sen löytää. Puun julmien oksien keskellä laulaen se keihäistää itsensä pisimpään ja terävimpään okaan. Ja kuollessaan se kohoaa oman tuskansa yläpuolelle ja laulaa kauniimmin kuin kiuru tai satakieli. Yhden suurenmoisen laulun jonka hintana on elämä. Mutta koko maailma pysähtyy kuuntelemaan ja Jumala hymyilee taivaassa. Sillä paras on saavutettavissa vain suuren tuskan kautta ... Niin ainakin legendassa väitetään"

-Colleen McCullough-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti